perjantai 24. marraskuuta 2017

Tiedät kai, että...


...tänään on tasan kuukausi jouluun♥
Ihanaa!





Tyttären apulaiset...ne nelijalkaiset, joita kissoiksi kutsutaan,
Viljami ja Eetu,
aloittivat jo joulusiivouksen....keittiön matto 
odottaa ulospääsyä ulko-oven edessä..:)
Kyllä tyttären kelpaa....kunhan ovat kotinsa 
siivonneet voivat tulla 
meitä auttelemaan....siis ne kissat...:)


Niilo väittää nähneensä ikkunan takana 
tonttu-ukkoja... uskon häntä.
Jos ei tähän aikaa, niin milloin ne sitten olisivat 
ikkunoista kurkkimasssa..:)
Niilo pyysi kertomaan, että hän on ollut
tosi kiltisti. 
Ainahan Niilo♥


Muistakaa tekin olla kiltisti.
-Hannele-

lauantai 18. marraskuuta 2017

Kukkasipulit maahan...Niilon avustuksella




Sain taas mieheltä ruusukimpun...
nämä reilunkaupan kukat ovat tosi kestäviä,
vaikka tulevat maailman ääristä tänne. 
Nuokin ovat pitkälti toista viikkoa olleet 
tuossa maljakossa ja noin kauniilta vielä näyttävät.


Pistin nuo vihreä- ja punalehtiset apilat samaan ruukkuun...
pitäähän sitä istutuspuuhia olla näin alkutalvellakin..:)


Voitin Tarjan Parasta aikaa blogissa olleessa 
arvonnassa, tulppaanisipuleita.
Nyt ne on istutettu Niilon avustuksella 
maahan ja odotellaan kevättä ja
kauniita punaisia kukkia.

Kevät....tuntuu, että sinne on vielä tosi pitkä 
aika, mutta toisaalta  
päivät, viikot ja kuukaudet menevät sellaista vauhtia, 
että kohta se kevät on jo täällä. 
Ja onneksi joulukin on tässä välissä...:)


Apumies Niilo♥



Mukavaa viikonloppua teille kaikille♥
-Hannele-

torstai 9. marraskuuta 2017

Tuntematon sotilas


Kävimme mieheni kanssa katsomassa 
Tuntemattoman sotilaan.
Elokuva oli pitkä...kolme tuntia, mutta aika meni nopeasti. 
Olen tosi tunteellinen ja herkkä ja eläydyn lukemiini kirjoihin ja katsomiini elokuviin täysillä mukaan....
niin nytkin.
 Muutaman kerran sain silmäkulmista kyyneleitä pyyhkiä. 
Ja muutaman kerran meinasin tuolilta pudota, kun pojat ryömivät
 metsässä ja oli hiljaista... sitten yhtäkkiä pommi räjähti 
"ihan vieressä". 

Katsellessani elokuvaa tulivat mieleeni molemmat pappani, miten puollustivat maatamme. 
Ajattelin, myös mammojani, jotka joutuivat lastensa kanssa,
kotinsa jättämään ja lähtemään evakkoon.

Toivon sydämestäni, että Suomi ei enää koskaan joudu sotaan 
ja että muuallakin maailmassa, ihmiset viisastuisivat 
ja lopettaisivat sotimisen.
Tällä hetkellä elämme hyvin pelottavia 
aikoja....maailmalla kuohuu.





Hyvää ja turvallista loppuviikkoa teille kaikille♥
-Hannele-

maanantai 6. marraskuuta 2017

Aamua ja iltaa


Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat,
 makuuhuoneen ikkunasta kuvattu. 
 Kaunis auringonnousu ja illalla samasta ikkunasta täysikuu.

Seuraavassa kuvassa on sitten 
sitä mitä meille ei koskaan tule..sanojani siteeraten....
siis värillisiä valoja.
Mutta ovat ne aika sievät.... värillisinäkin.:)

Mies sanoi, että minun pitää vuokrata jouluvaloille, joku varasto, 
kun täällä loppuvat sälytyspaikat.
Myönnän, että kaupassa on tosi vaikea 
kulkea tunnelmavalojen ohi,
aina joku tarttuu 
mukaan...:)




Ja entäs tämä kuva sitten...
no siinä ON hammas...tuossa oikealla alaikenessä.
Näetkö.
Ihan selvästi on!
Ja viereen viittä vaille puhkeamassa♥
Aurinkopoika♥


Keskiviikkona mennään miehen kanssa katsomaan Tuntematon sotilas. 
Kovasti 
ovat kaikki sen nähneet tykänneet siitä.
Joulukuussa olen menossa katsomaan 
Rakkaudella sisaresi, Kaarina teatteriin.
Sitäkin ovat sen jo nähneet kehuneet.
Olen nähnyt sisarukset muutaman kerran ihan luonnossa ja 
lukenut heistä kirjoitetun kirjan.
Mukavaa nähdä heidät teatteriesityksenäkin..:)



Hämyistä marraskuun viikkoa teille kaille♥
-Hannele-